Presidentin vaaleja leimasi keskustelu arvojohtajuudesta, presidentin imagosta ja iästä. Puhuttiin Haavisto-ilmiöstä ja super-Saulista, jota ei voinut päihittää.
Perinteinen jako oikeistoon ja vasemmistoon ei näyttänyt ehdokasasettelussa toteutuvan, joten jakolinjaa etsittiin muualta: vaikkapa kaupunkien ja maaseudun vastakkainasettelusta. Tätä asetelmaa ainakin media pyrki kovasti rakentamaan, vaikka ehdokkaat eivät sitä, ainakaan ääneen, tuoneet keskusteluun.
Sivusta heitettiin pöytään jos jonkinlaista kuntien uusjakoa ja -liitoslistaa ehdokkailta kysymättä saatikka heidän niitä pyytämättä. Kunnat ovat siis selvästi kiinnostava ja tunteita herättävä puheenaihe jopa presidentinvaalimittelössä, vaikka presidentti ei kuntapolitiikan tärkein vaikuttaja olekaan.
Millä tämän kuntahurman ja oman kunnan peukuttamisen saisi siirtymään myös vaalikampanjan ulkopuolelle?
Y-sukupolvi haluaa sitoutua ja jakaa yhteisiä kokemuksia. He kaipaavat vahvoja tunnistettavia brändejä, joiden kautta eriydytään tai kuulutaan samaan joukkoon. Some-Suomessa valtaa pitävät Apple, Google tai vaikkapa AngryBirds.
Samaiset kuluttajille päivittäisessä elämässä tutut ja tärkeät brändit ovat sattumoisin myös nuorten suosikkeja tulevista työnantajista puhuttaessa. Ajattelemmeko samoin kotikunnistamme – vaikkapa työnantajina? Onko siistiä jos työnantajasi on Tuusula tai Kirkkonummi. Tätä voisi kysyä nuorilta lukion pihalla, bussissa tai vaikkapa urheilukentällä.
Ai niin, paitsi että edellä mainitut brändit ovat tiukasti heidän silmillä ja korvissa, joten paremmin saat keskustelua aikaan asiasta vaikka Facebookissa tai Twitterissä.
Kaikilla meillä on vahva kaipuu sitoa itsemme johonkin paikkaan ja muodostaa identiteettiämme sen kautta. Ollaan ylpeitä helsinkiläisiä, eteerisiä espoolaisia, mutta ei todellakaan vantaalaisia – niin ja kukaan ei edes tiedä ketään, joka olisi Granista (=Kauniaisista).
Tulevat työntekijämme lakimiehestä lääkäriin ja opettajasta it-tukeen täyttävät aamubussit ja metrot HIFK:n pipo tiukasti silmillä tai Blues kaulaliina Soinimaisesti takinkauluksella lepattaen; digataan oman kaupungin urhoja ja annetaan sen näkyä.
Tässä olisi nyt kunnan isille ja äideille tuhannen taalan paikka. Ilmainen neuvo, jonka antaminen kirpaisee pankkiirin sielua: uskaltakaa brändätä itsenne ja astukaa ulos kirjastokorttien makuisista imagoistanne. Hei, Kerava näytti mallia jo ja alkoi brändätä itseään karvanopilla, tuolla korttelirallin kuolemattomalla symbolilla!
Jep, me emme sitä tajua, eikä tarvitsekaan. Ei varmaan naurattanut Keravan kaupungintalollakaan aluksi, kun mainostoimisto moista ehdotti, mutta olivatpahan rohkeita ja ennakkoluulottomia. Ne Y-sukupolven edustajat, jotka kohta pohtivat hakevatko Keravan kaupungin IT-palveluihin vai Elisalle, tajuavat jutun ja saattavat valita toisin.
Nyt ei muuta kun äkkiä Espoon opetustoimeen punaiset AngryBirds hupparit kaikille, niin kauan kuin Rovio on vielä Espoolainen firma. Saletisti natsaa sanoisi Mr. Mallorca.
Haastan kaikki kunnat mukaan perustamaan omia brändityöryhmiä kansallisen brändityöryhmän innoittamana ja mediahuomio on taattua. Kuka ehtii ensin!
Muistakaa kutsua mukaan myös paikallisen urheiluseuran edustaja ja ainakin yksi sellainen oman kunnan hahmo johonka Y-sukupolvi voi samaistua. Vinkiksi, että se ei välttämättä ole nuorisotoimenjohtaja tai suosituin rippileiripappi, mutta se paikallinen BB-tyyppi tai kaupungin oma Idols-kokelas voisi jo toimiakin...
Brändäämisiin!
Arto Käyhkö
Apulaisosastopäällikkö Arto Käyhkö, 39, työskentelee tällä hetkellä Pohjola Pankissa suuryritysten likviditeetinhallintapalveluiden parissa. Aikaisemmin hän on työskennellyt mm. Kauppa- ja teollisuusministeriössä, TeliaSonerassa ja Googlella. Helsinkiläinen lapsiperheen isä harrastaa mm. ääneen ajattelua, hyvien juttujen diggailua ja merkitysten kutomista.