Jari Lankila työskentelee Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue Soitessa hammaslääkärinä. Soitessa Lankila on viihtynyt koko uransa ajan. Kokkolassa hän päässyt tekemään monipuolisia tehtäviä, jakamaan niksejä nuorille kollegoille ja tutustumaan työkavereihin, joiden kanssa pääsee hyvän yhteistyön lisäksi välillä hauskuuttelemaankin.
– Olen tosiaan työskennellyt Soitessa ja sen aikaisemmissa organisaatioissa koko urani ajan, eli 38 vuotta, ja pääosan siitä ajasta tässä samaisessa työhuoneessa. Juureni ovat Kokkolassa, joten kotiseuturakkaus veti minut tänne opiskeltuani ensin hammaslääkäriksi Oulussa. Tämä on ollut sen verran hyvä työnantaja, että en ole kokenut tarvetta lähteä pois.
Lankila on nauttinut työstään Soitessa, koska jokainen työpäivä on tarjonnut hänelle sopivasti haasteita.
– Rutiinisuorittamiseen saattaisin helposti turtua, joten on kiva, että saan pohtia ja pähkäillä, vaikka se välillä nostaakin verenpainetta. Harvoin kuitenkaan tulee eteen tilanteita, joista en ulospääsyä keksisi.
– Työ on monipuolista, sillä saan hoitaa asiakkaita laajalla ikähaitarilla pikkulapsista ikäihmisiin. Se tuo rikkautta arkeen. Saan työssäni lisäksi suorittaa toimenpiteitä kaikilta hammaslääketieteen osa-alueilta, pois lukien oikomishoito, johon meillä on oma tiiminsä.
Työkaverit ovat myös tärkeitä Lankilalle. Soitessa hänellä on ympärillään mukavia ihmisiä ja ammattitaitoinen tiimi.
– Hyvät työkaverit edesauttavat työssä viihtymistä. Monia heistä saan työkaveruuden lisäksi kutsua ystäviksi. Meidän tiimiimme kuuluu hammashoitajia, suuhygienistejä ja hammaslääkäreitä, ja jokaisen vahvuuksia tarvitaan. Minulla on pitkän urani aikana ollut kaksi vastuuhammashoitajaa työparinani. Hammashoitaja on korvaamaton apu – hammaslääkäri olisi puolikas ilman hoitajaa.
Omiksi erityisvahvuuksiksi Lankila kuvailee hauskuuttelun. Aprillipiloista hän on vastannut jo vuosikymmenet, ja vihjailee, että ”ensi vuoden pila on jo suunniteltuna”.
Lankila kuvailee hammaslääkärin työn muuttuneen niin, että tänä päivänä nuori hammaslääkäri saa paljon tukea vanhemmilta kollegoilta. Vanhempana hammaslääkärinä hän kokee myös omaksi vastuukseen huolehtia nuoremmista kollegoista.
– Aloitin urani vuonna 1985 työskennellen kesäkandina Torkinmäen hammashoitolassa Kokkolassa. Työskentelin toimipisteessä yksin, joten kollegatukea ei juuri ollut tarjolla. Potilaskantaani kuuluivat tuolloin alle kouluikäiset lapset, joten toimenpiteetkin olivat onneksi yleensä aika helppoja. Jonkun kerran taisin soittaa jollekulle vanhemmalle hammaslääkärille saaden suullisia neuvoja. Tänä päivänä yksiköt ovat isompia ja uudet hammaslääkärit saavat vanhemmilta kollegoiltaan tarvitsemansa tuen.
– Koen vastuukseni jakaa vuosien varrella oppimiani niksejä ja konsteja myös nuoremmille kollegoilleni.
