Heli työskentelee luokanopettajana Tornion kaupungilla. Hän on aina halunnut työskennellä lasten ja nuorten parissa, joten hän opiskeli luokanopettajaksi Lapin yliopistossa ja muutti Tornioon vuonna 2007. Valmistumisensa jälkeen hän teki lyhyen sijaisuuden maantiedon opettajana.
”Pian sain yllättäen tarjouksen valmistavan opetuksen opettajan paikasta – En yhtään tiennyt, mitä se tarkoittaa tai mitä siihen sisältyy. Koulutuksessa ei sivuttu maahanmuuttajien opettamista, saati valmistavaa opetusta millään lailla. Se oli hyppy tuntemattomaan, mutta onneksi sain alussa valtavasti tukea esihenkilöiltäni”, Heli kertoo.
Opettajana luottamus on opetustyön ytimessä
Helin työssä luottamus on ollut keskeistä alusta asti – hänelle on annettu vapaus kehittää Tornion omaa valmistavan opetuksen mallia. Opettajana luottamus on myös opetustyön ytimessä, sillä oppilaiden ja heidän perheidensä on voitava tuntea olonsa turvalliseksi ennen kuin oppiminen voi alkaa. Torniossa esihenkilöihin on helppo olla yhteydessä, mikä luo yhteisöllisyyttä. Torniossa eri viranomaistahot ja kolmas sektori tekevät yhteistyötä maahanmuuttajien osallisuuden ja kotoutumisen edistämiseksi, mikä on Helistä hienoa.
”Nautin siitä, että saan joka vuosi uudet oppilaat – pienet ihmeet Valotornioon. Voin olla heille turvallinen opettaja, mikä on monelle heistä harvinaista. Jokaisella on nyt mahdollisuus oppia ja opiskella. Hömppäpedagogiikkani perustuu iloon, valoon ja yhteisöllisyyteen, jotta oppilas kokee kuuluvansa luokkaansa, kouluunsa, Tornioon ja koko Suomeen.”
Heli on saanut kouluttautua tarpeen mukaan ja kehittää valmistavaa opetusta Torniossa sekä toimia mentorina uusille opettajille. Hän edustaa kaupunkia opetushallituksen Poiju-verkostossa. Hänen osaamistaan arvostetaan – hän on kouluttanut kaupungin opettajia ja varhaiskasvattajia. Kaupunki suhtautuu myös myönteisesti Helin sivutoimiseen yrittäjyyteen toimia vapaa-ajalla kouluttajana.
Yli kymmenen vuoden yhteistyö koulunkäynninohjaajan kanssa
Heli on tehnyt yli kymmenen vuotta tiivistä yhteistyötä koulunkäynninohjaajan, Marja-Riitan, kanssa. ”Täydennämme toisiamme ja kommunikoimme lähes katseilla. Esihenkilömme arvostaa tiimityötä ja on mahdollistanut pysyvän työparisuhteemme. Yhteistyömme perustuu luottamukseen, selkeään työnjakoon ja yhteiseen ajatukseen: iloa, valoa ja lapsen kuuntelemista. Innostumme helposti uusista ideoista, kuten ministerivierailuista, ja olemme hankkineet lisärahoitusta elämyksiin ja retkiin, jotta voimme näyttää lapsille, että unelmat ovat mahdollisia. Jokainen lapsi saa vuorollaan huomiomme – mietimme yhdessä, mitä hän tarvitsee juuri nyt. Meitä ohjaa motto: Sydämellä näkee parhaiten”, Heli kertoo.
Miten suunnittelette ja jaatte työt koulunkäynninohjaajan kanssa?
”Teemme työtä työparina. Järjestämme yhteisen ajan suunnittelulle ja näin molemmat osapuolet ovat kartalla siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu”, Heli kuvailee.
Oppituntien ulkopuolella ohjaaja pitää oppilaille läksyparkkia tai toimintatuntia, jossa harjoitellaan niitä asioita, mitä normaalisti harjoiteltaisiin kotona, kuten läksyjä, kokeisiin lukemista tai puheterapeutin ohjeilla ärrää. Tämä kaikki on valtavan iso tuki oppilaan oppimisessa ja auttaa oppilasta kouluarjessa. Heli ja Marja-Riitta pyrkivät tukemaan oppilaan oppimista mahdollisimman monipuolisesti hänen tarpeistaan käsin.
Helillä on vahva halu kehittää ja luoda uutta. ”Toivoisin voivani panostaa enemmän koordinointi- ja mentorointityöhön, erityisesti uusien opettajien tukemiseen sekä maahanmuuttotaustaisten opetuksen ja kotouttamisen kehittämiseen”, hän kertoo.
Mikä Torniossa on parasta?
Heli viihtyy Torniossa todella hyvin. Hän on kiitollinen siitä, että saa tehdä työtä, mistä tykkää. Hän on muuttanut Tornioon kaksivuotiaana ja hänelle oli itsestään selvää, että haluaa palata sinne takaisin puolisonsa kanssa, joka on myös opettaja. Helistä Torniossa on hyvä olla opettajana ja vanhempana.
”Tornio, siellä on koti. Se on parasta. Tornio on kaunis kaupunki Ruotsin rajalla. Vapaana virtaava väylä on jättänyt sydämeeni erityisen jäljen. Kuten laulussa sanotaan, tämä on kuitenkin minun kaupunkini”, Heli iloitsee.